Toivottu varustelista löytyy täältä.


En ole varma onko se ihan täydellinen, mutta on siinä suunnilleen kaikki. Luokitus on hiukan satunnainen - kaikkien mielestä WC-paperi ei välttämättä ole "verme", mutta ei nyt välitetä siitä.

Koska oli hehkeä sää ja joutilasta aikaa, tein 70 km ajelun ilman retkivarustusta Sipoon suuntaan. Kyllä nojapyörä toden totta on nopea tasamaalla ja alamäessä, mutta ylämäessä sunnuntaipyöräilijät (tai tässä tapauksessa maanantai-), joihin alamäessä on otettu etäisyyttä satoja metrejä, kurovat nopeasti välimatkan umpeen. Jos minulla olisi vahvemmat jalat ja paremmat keuhkot, näin ei samassa määrin kävisi, mutta aivan selvää on, ettei nojapyörä ole ylämäessä parhaimmillaan, oli sitten retkivarustusta tai ei.

Nojapyörän hyvät puolet voittivat silti tällaisella huviajelullakin huonot. Asennon mukavuus ja maisemanäkyvyys korvaavat ylämäkien vaivat. Taajamassa nojakilla ei kyllä muuten ole hauska ajella. Kuten jo aiemmin on todettu, pää ei käänny yhtä helposti ympäristöä tarkkailemaan, kääntösäde on suurempi, tasapainon säilyttäminen ja nopea reagointi hankalampaa. Kaikki tämä sujui kyllä helpommin nyt kuin ennen Nuorgamin retkeä, mutta nojapyörällä on peruskonstruktionsa ja ajoasentonsa takia väistämättömiä rajoituksia pystypyörään nähden.

Mihin käyttöön ottaisin nojapyörän, jos minulla olisi sellaiseen varaa? Pitkiin retkiin ja tämän päivän kaltaiseen keskipitkään huviajeluun. Kaupungissa aion vastaisuudessakin ajaa vanhalla naistenpyörällä (kätevä eikä herätä varkaissa intohimoja), ja jos jostain syystä saisin päähäni lähteä pyöräretkelle Norjaan (pöyristyttävä ajatus), hakisin taloyhtiön pyöräkellarista pitkään käyttämättömänä olleen hybridi-Nishikin, jolla aikoinaan kiersin Suomen. Mutta jos nyt pitäisi lähteä uudestaan polkemaan Suomea päästä päähän (melko pöyristyttävä ajatus sekin, vaikka retki oli melko helppo), valitsisin ilman muuta nojakin.

Kotona taas, kolme kiloa laihempana kuin lähtiessä. Loppuraportti ensi viikolla. Kiitos seurasta ja hyvää kesää!

Koska cityjunttien torvet alkavat soida muutenkin kuin tervehdysmielessä, on siirryttävä hyvältä, leveältä pientareelta pyörätiehelvettiin. Jyrkkiä ylämäkiä ja äkkijyrkkiä käännöksiä, sukelluksia alikulkutunneleihin, puutteellisia merkintöjä, pääsuunnasta varoittamatta erkanevia reittejä. Näitä ei todellakaan ole suunniteltu retkipyöräilijöille.

Ruisrääkkä raakkui Hyvinkään pellossa. Se ääni aina ilahduttaa, vaikkei varsinaisesti kaunis olekaan. "Taas linnut vihannoivat, ja kahjo laaksossa." Se siitä virsien veisuusta.

Onpa sää valua Salpausselältä alas Helsingin merelliseen viileyteen. Kiitos tästä. Voin hyräillä alkumatkan suvivirttä.

Helsinki 84. Märät motoristit värjöttelevät Tuulensuun huoltsikalla. Mietin, viitsisikö vaihtaa sadekamppeet päälle, kun matkaa on enää noin vähän.

Joku kysyi melankoliasta. Sen korvaa minulla yhä useammin silkka vitutus. En pidä tätä terveenä kehityssuuntana ja koetan taistella vastaan.

Vastaan tulee isoissa ja pienissä ryhmissä kymmeniä nojapyöräilijöitä Harrikoilla ja muilla mukavasti murisevilla vempeleillä. Jotkut morjestavat. Huumorintajuisimmat tai likinäköisimmät, oletan.

Räminäraitoja, kapea piennar, vilkas liikenne. Kangasalan laivakahvio toi kyllä iloa elämään.

Ron, terveisiä Kangasalta.

Maakeski, Suomasema. Pidän hämäläisistä paikannimistä. Täällä tuoksuu jo kielo.

Nätti Jussi on muuten aivan retkiruisleipien parhaimmistoa. Jotenkin siihen on taiottu sekä hyvä koostumus että hyvä maku. Toivottavasti Vaasa leipoo sitä jatkossakin.

Ihmettelin, mitä vihertävää muovia teltan viereisessä sammalikossa oli. Sehän on jenkkisolttu konepistooli kädessä. Nyt saa käpy tuta.